Joulupukki osaa tulla myös Petäjämäenpolulle – maatalouden historiaa löytyy navetanvintiltä

Suur-Kouvolan syntyessä oli tarpeen nimetä Petäjämäelle johtava Multamäentie uudelleen, koska Valkealassakin oli saman niminen tie. Multamäentie muuttui ihan virallisesti Petäjämäenpoluksi, lapsenlapsen Tiian ehdotuksesta. Joulupukkia odotellaan aattona aamupäivällä.

Joku saattoi panna merkille itsenäisyyspäivän aaton juhlissa Kouvolan kaupungintalolla kävelykepin kanssa kulkevan silmälasipäisen vanhemman miehen, joka asettui valokuvaan nuoren naisen kanssa. Mies on ”evakkopoika” Leo Petäjämäki Jaalasta. Komea yhteiskuvahan siitä tulikin pojantyttären Tiia Sharpin kanssa.

Lähtö evakkoon tuli ensimmäisen kerran Raudun Palkealasta syksyllä 1939 Leon ollessa yhdeksänvuotias. Takaisin Karjalaan palattiin keväällä 1941. Toinen evakkoretki toi Petäjämäen perheen lopulta Jaalaan, kävellen Selänpään asemalta. Saatiin asuttavaksi kylmä tila ja alkoi peltojen raivaus isän kanssa, käsipelillä ja hevosella. Aluksi asuttiin Herstalla, seuraavat vuodet rakennetussa pikkumökissä. Syksyllä 1949 päästiin muuttamaan uuteen rakennettuun taloon, jossa Leo Petäjämäki Terttu-vaimonsa kanssa asuu vieläkin, nyt 95-vuotiaana. Kotihoito ja Maritta-tytär käyvät auttamassa.

Leo Petäjämäen vaiheita Palkealasta Jaalaan on kuvailtu vuonna 2014 ilmestynessä kirjassa ”Meilän Jaala – Jaala muistoissamme”. Jaalan kotiseutuyhdistyksen julkaisema teos löytyy kirjastosta.

Leo Petäjämäki ja lapsenlapsi Tiia Sharp Kouvolan kaupungin ja Karjalan Prikaatin järjestämässä itsenäisyyspäivän aaton juhlassa kuvattuna.
Leo Petäjämäen takana ensimmäinen oma tupa, johon hän pääsi muuttamaan muun perheen kanssa evakkomatkan jälkeen.

Vanha navetta Petäjämäenpolulla on muutettu oleskelutiloiksi, jossa on vietetty mm. perhejuhlia. Yläkerrassa navetan vintillä on maatalousesineistöä.

- Kun niitä alkoi olla joka nurkassa, niin sitten tuli ykskaks mieleen, että ne voisi kerätä tuonne samaan paikkaan, Leo Petäjämäki sanoo.

Navetan yläkertaan ajettiin aikoinaan heinät ja pehkut hevosella. Heinät pudotettiin sieltä alas lehmien eteen.

- Nämä työkalut ja muut olisi menneet pois heitettäväksi jos en olisi tänne kerännyt. Naapureiltakin on joitakin saatu, mitään en ole tänne ostanut, Leo kertoo.

Navettaan on tehty viihtyisät oleskelutilat, joissa on vietetty suvun perhejuhlia.
Syntymäpäiväjuhlien vieraskirjoja entisen navetan seinällä. Leo Petäjämäki täytti heinäkuussa 95 vuotta ja on suvun vanhin.
Pyykkilaudat ja pyykkitiinu, aikaa ennen pyykinpesukoneita.
Ylempänä taikinatiinu, edessä alhaalla separaattori, jolla maidosta erotettiin kerma.
Pokasahat ja moottorisahat olivat pientilan metsätöiden arkea vuosikymmeniä.

20.8.1987 Leo Petäjämäki teki viimeisen työpäivän linja-auton kuljettajan työssä, jota kesti noin 30 vuotta. He asuivat silloin Voikkaalla. Maatilan töitä tuli hoidettua vapaa-aikoina vanhempien kanssa. Heidän poismenonsa jälkeen talo oli tyhjillään muutaman vuoden ja sitten Leo ja vaimo Terttu muuttivat takaisin Jaalaan. Eläkkeelle siirtymisen myötä maataloushommatkin piti lopettaa. Pellot ovat nykyään vuokralla.

Valaistukseen käytettiin erilaisia öljylyhtyjä ennen sähköaikaa.
Sahtikuurna on periytynyt Terttu-vaimon puolelta. – Minä en alkanut koskaan sahtia tekemään, Leo sanoo.
Kirkkaan viinan tislausvehkeet on myös pistetty talteen. – Tulihan sekin kokeiltua mutta ei se oikein onnistunut, Leo hymähtää.

Askareita kotitalossa on riittänyt vaikka maatalouden harjoittamisesta on jo luovuttukin aikaa sitten. – Nykyään kyllä tulee välillä semmoinen olo että mitähän sitä tekisi, kun aina on jotain pitänyt touhuta, Leo tunnustaa. Maailmantilannetta tulee seurattua: mitä Venäjä tekee ja tulee mieleen: mitäs sitten..., Leo sanoo.

Jouluaattona lapset ja lapsenlapset perheineen kokoontuvat Petäjämäenpolulle puurolle ja kahville yhdeksältä. Siitä on muodostunut jo perinne useiden vuosien ajan. Joulupuuron jälkeen tulee joulupukki.

- Siinä käy melkoinen säpinä, Leo Petäjämäki tuumaa odottavaisena pari päivää ennen aattoa.

Yksi vastaus

  1. Leon tarina on hyödyllistä kertoa selviytymisestä.
    Tarina on tuttu, koska äitinä on käynyt samanlaisen elonpolun läpi. Hän ei elä enää, mutta onneksi Leo on vielä kertomassa.
    Kiitos että olen saanut tutustu häneen ja hänen perheeseensä. Juhlittu on Petäjämäen navetassa. Hyvää Joulua! T.Sirkka ja Timo

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *