Lokakuinen lauantaiaamu valkeni Kimolassa sumuisena, ruskan värittämänä. Oranssiin pukeutuneita ihmisiä vaelsi hiljalleen ennen kello kahdeksaa Riistamiesten vajalle kerääntyen pihalla palavan, havuilla ympäröidyn tulen ääreen.

Kellon näyttäessä kahdeksaa seuran puheenjohtaja Mikko Lehtinen komensi joukon riviin ja toivotti läsnäolijat tervetulleiksi juhlajahtiin. Seuralla on ikää 60 vuotta.

- Kimolassa ensimmäisenä vuonna hirvijahti ei tuottanut tulosta. Lupamäärä on vaihdellut vuosittain, jopa reiluun 30:een. Tänä vuonna lupia on 13 kappaletta, jotka jaetaan isojen ja pienien kesken. Meitä on tänään mukana kolmisenkymmentä. Jahtipäälliköitä on kaksi ja koiranohjaajia neljä, Mikko Lehtinen kertoi.

Yhdellä pyyntiluvalla voidaan kaataa yksi aikuinen hirvi tai vaihtoehtoisesti kaksi vasaa. Kimolassa nämä 13 lupaa on jaettu 9 aikuiseen hirveen ja 8 vasaan.

Jahtipäällikkö Markku Luukka kertasi turvallisuusohjeet, sen jälkeen joukko jaettiin kahteen ryhmään. Toisen oli määrä sijoittua passiin kanavan eteläpuolelle, toinen porukka suunnisti pohjoispuolelle. Molemmat ryhmät saivat mukaansa kaksi koiraa.

Juhlajahtiin osallistujia oli noin 30, heistä kymmenkunta kutsuvierasta.

Toimittaja pääsi mukaan pohjoispuolen ryhmään seuran sihteerin Petri Tuomisen seuraksi. Passipaikaksi määrättiin Hakalammentie, tarkemmin Valkialammen luokse Kimolan luontopolun kohdalle.

Petri kaivoi autostaan reppujakkaran ja hirvikiväärin. Sitten katsottiin valmiiksi paras mahdollinen passiasema ja mahdolliset ampumalinjat. Raikas, kirkastuva aamu viritti aistit ja mielen nautinnolliseen metsäiseen tunnelmaan.

- Papan kanssa olin hirvijahdissa ensimmäisiä kertoja 10-vuotiaana. Ensimmäisen kerran omineen sitten viidentoista vanhana. Nuorena tärkeää oli jännittävät tilanteet, se oli ”siistiä” hommaa. Nyt iän ja perheen myötä tärkeäksi on noussut luonnossa rauhoittuminen, arjesta irtautuminen ja omien ajatusten kanssa oleminen, Petri kertoo.

Hirvijahti on monelle metsästyksen harrastajalle Petrin mukaan se kuninkuuslaji, jota odotellaan koko kesä. Hänelle itselleen viime vuosina on rinnalle noussut jänis- ja lintumetsällä oleminen. Niitä voi toteuttaa lyhyemmässä ajassa, mikä sopii nykyajan kiireisempään elämänrytmiin.

Kun toimittaja poistui, alkoi tapahtua

Hirvihavaintoja ei ensimmäisen tunnin aikana tehty, muita luontohavaintoja kylläkin. Korppi liihotteli ylitse siivet suhisten, palokärki ruikutti ylilennollaan. Parasta passipaikkaa haettaessa silmät osuivat sieniin: suppilovahveroa ja kangasrouskua ainakin vilahti verkkokalvoille.

Toimittajalle riitti reilu tunti passissa, muut menot odottivat ja Petri jäi yksin passiin. Näin hän kuvailee sen jälkeisiä tapahtumia:

”Noin 10.30 tietämillä kuului jo kaksi laukausta meidän passipaikalta noin 400 metrin etäisyydeltä. Emä ja vasa oli tullut passiketjun eteen ja vasaa oli yritetty kaataa, mutta hirvet säästivät tällä kertaa tärkeimpänsä ja karkkosivat toisaalle.

Petri Tuominen passipaikallaan. Syksyisessä metsässä voi nauttia luonnon rauhasta ja olla omien ajatustensa kanssa. Aina ei muuta tapahdukaan, mutta pieni jännitys on läsnä, jospa hirvi kuitenkin ilmestyy jostakin...

Samaan aikaan motista irtosi toiselta laidalta eri eläimet, nämäkin emä ja vasa, jotka olivat varmuudella eri hirvet kun kaikki tapahtui hyvinkin samalla hetkellä. Nämäkin kaksi välttivät pusikkoisessa maastossa passiketjun. Päällikön määräys lähetti kuitenkin kaksi passimiestä kilometrien päähän hirvien kulkusuuntaan täsmäpassiin hirvien yleisesti käyttämälle kulkupaikalle. Passimiehet ehtivät hirvien edelle ja tarkkaavaisena tähynnyt passimies pääsikin kaatamaan vasan harvennetun kuusikon laitaan.

Radioviestein välitettyjen onnitteluin purettiin passiketjut ja lähdettiin kodalle lounastauolle nauttien yön yli erinomaiseksi hautunut hernekeitto lisukkeineen. Lounastauon yhteydessä siivottiin myös tämä hetkeä aiemmin kaadettu vasa.

Aamupäivästä muodostui sitten lopulta varsin aktiivinen, kuulas ja raikas aamu pyyn vihellyksineen intoutti jatkamaan iltapäivälle toiseen koetukseen. Iltapäivän jahdissa koirien tarkat aistit osoittautuivat jälleen ylivertaisiksi, kun koira löysi yksittäisen hirven ikikuusikon siimeksestä. Tämä hirvinaaras ajautui passiketjun tavoiteltavaksi ja naaras kaadettiin eräksi. Samasta motista löytyi myös toinen yksittäinen hirvi, mutta sen annettiin suosiolla jatkaa kulkuaan valikoivan ja vastuullisen metsästyksen nojalla.

Päivän kokonaisuus oli lopulta siis yksi aikuinen hirvi ja yksi hirven vasa. Iltapäivällä syötiin rokat vielä päivälliseksi, siivottiin jälkimmäinen hirvi ja istuttiin nuotiolla porisemassa päivän kulkua. 60-v juhlajahti oli kokonaisuudessaan aivan onnistunut, sää suosi ja metsän Tapio oli suosiollinen antaessaan osan omistaan.

Seuran historian havina piirtyy nimenomaisesti pitkälti muistojen, tarinoiden ja nuotiolla kerrottujen urotekojen varaan, näitä muisteloita Kimolassa on tehty jo 60 vuoden edestä. Jatkoa vaikuttaa tällä aktiivisella kyläseuralla olevan vielä vuosikymmeniksi edessäkin, näin tarinat jatkavat ansiokasta eloaan”, Petri Tuominen kiteytti juhlajahdin tunnelmat.

60-vuotisjuhliaan Kimolan Riistamiehet viettää Kimolan Seurapirtillä 9.11.2024.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *