Tara toi Soilen Korpilahdelta Kimolaan

Tara ja Soile
Kimolan laitumella kesä sujuu Taralta mukavasti Merri-ruunan seurassa. Soile käy aina välillä katsomassa, että kaikki on hyvin.

Soile Sunell hyppäsi Jyväskylän Korpilahdella Taran selkään perjantaina 26.5. Kuusi päivää ja 187 kilometriä myöhemmin keskiviikkona 31.5. kaviot kapsuivat matkan päätepisteessä Kimolassa.

Jos ihan tarkkoja ollaan, Soilen (o.s. Partiainen) lapsuuskoti Haukkalantiellä on nykyään Iitin puolella. Yhtä kaikki, Soilelle se on kuitenkin Kimolaa, edelleenkin. Tie vei 90-luvun lopussa ammattikouluun ja siitä edelleen Jyväskylän suuntaan Korpilahdelle, jossa Soile pyörittää omaa ruokapalveluyritystään.

Kärkistensalmen sillalle
Ensimmäisen päivän matka vei Kärkistensalmen sillan yli. "Matka meni hyvin, ja iso kiitos autoilijoille. Mahtavaa, kun huomioidaan kaikenlaiset liikkujat tiellä, kyllä meitä tänne mahtuu."

Ensimmäinen oma hevonen Soilelle tuli 1993 ja siitä lähtien heppa on saanut laidunnella kesät Kimolassa, vain kesä 2021 jäi väliin. Tara-tamma tuli perheeseen kymmenen vuotta sitten. Ratsastusretkellä juhlistettiin siis 10-vuotisia ja kun Soile itse siirtyy myös uudelle vuosikymmenelle, oli aihetta toteuttaa tällainen seikkailu, ”nyt jos koskaan” ajatuksella.

Kolmas päivä
"Nyt olemme laittaneet leirikunnan pystyyn Sysmään, Mäyräntien varrelle, lähellä Nuoramoista ollaan. Sataa ropisee teltan kattoon mukavasti, Tara on sadeloimen alla ihmettelemässä, että mihin sitä taas tultiin."

Huotojoukoksi lupautui sisko, joka seurasi ratsukaksikkoa hevoskuljetusauton kera. Kaikki sujui ratsukolta hyvin pikkuteitä pitkin. Yöpymispaikkoja oli katseltu ja sovittu etukäteen. Matka eteni keskimäärin noin 30 kilometrin etapeissa.

Matka jatkuu, toinen päivä
Toinen päivä. "36 km 6 tuntia. Hauhanpohjasta Lempääntietä Vintturiin. Huhheijakkaa. Meinasi vähän ottaa koville kummallakin. Mutta selvittiin hienosti."

Matkalta syntyi merkintöjä Facebookiin kultakin päivältä. Neljäntenä päivänä Kalkkisissa tunnelmat olivat tällaiset:

”...aivan huikea reissu meillä, en ikinä uskaltanut tällaista menestystä toivoakaan. Uskomatonta miten kilometrit vaan taittuu tuolla hevosen selässä. Ei hankalaa tai tylsää hetkeä, muistaa vaan pitää tauoista, välipaloista ja nesteytyksestä huolta, niin kaikki on todella hyvin”.

Saavutaan Kalkkisiin

Ihan kylmiltään moiselle retkelle ei tietenkään lähdetty. Pitkin kevättä kaksikko oli treenannut pidempää matkantekoa. Tämän kokemuksen pohjalta Soile kannustaa ilman epäilystä samanlaista seikkailua myös muille ratsastuksen ystäville.

- Kannattaa luottaa omaan intuitioon, vaikka se välillä ajaa hulluihinkin paikkoihin. Matkan varrella ihmiset tulivat välillä ihailemaan hevosta, niitä kun näkee tällä tavalla harvoin tuolla liikkumassa, Soile sanoo.

Välipalaa, toinen päivä

Tara on tottunut myös autoihin, eikä tottumattoman hevosen kanssa tuollaiselle retkelle kannatakaan lähteä.

- Kyllä se hurjalta tuntui Vuolenkosken ja Kimolan välillä kun siellä tulee pitkiä rekkoja, piti vaan välillä mennä tieltä pois, Soile kertoo.

Aamupalalla, neljäs päivä
Neljännen päivän aamupala.
Polkuja pitkin, päivä 5
Pienillä poluilla välillä. Kimola lähestyy. "Tämä reissu meni kyllä niin nappiin, ettei varmana onnistu toistamiseen. Pitää keksiä uusia seikkailuja..."

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *