Chigagosta Jaalaan muuttaneella Anna Koivisto-Franckilla on hieman erilainen käsitys ruuhkista kuin monella suomalaisella. Viisitoista vuotta vierähti USA:n kamaralla mutta sitten löytyi talo Jaalan kirkonkylältä. Täältä käsin voi tehdä myös etätöitä – maailmanlaajuisesti.
Kouvolan Ravikylästä lähtöisin olevan Annan vanhemmat rakensivat 90-luvun puolivälissä kesäpaikan Selänpäähän. Siitä tuli myöhemmi vakituinen asuinpaikka. - Aikaa tuli silloin vietettyä tällä seudulla mutta Jaala ei kuitenkaan tullut tutuksi, vaikka Verla kylläkin, Anna kertoo.
Elämä kuljetti Yhdysvaltoihin. Kun esikoinen oli kesällä 2013 vuoden vanha, Anna alkoi haikailla takaisin Suomeen. Oltiin vanhempien luona Selänpäässä kesälomalla, Yhdysvalloissa oli asuttu kymmenkunta vuotta ja silloin se ajatus iski.
Suunnittelu Suomeen muutosta alkoi, mutta se kesti aikansa. Kuopuskin ehti syntyä välillä. Tarkoitus oli löytää talo maalta, läheltä Selänpäässä asuvia Annan vanhempia. Talo löytyi lopulta Jaalan kirkonkylältä.
Taloa etsittiin ”keskeltä ei-mitään”, mutta sopivaa vaihtoehtoa ei tullut vastaan. Kirkonkylän vaihtoehto alkoi sittenkin tuntua hyvältä: koulu, kauppa ja muut palvelut löytyvät läheltä. Vuonna 2018 muutettiin Suomeen, ensin Selänpäähän ja 2019 Jaalan taloon. Pojat olivat silloin 3 ja 6-vuotiaat.
Erilaisissa kansalaisjärjestöissä työuraansa tehnyt Anna on työskennellyt jo Yhdysvalloissa kymmenkunta vuotta kansainvälisessä Lions-järjestössä ja on jatkanut samoja töitä Suomeen muutettuaan. Työt hoituvat pitkälti etätöinä, varsinkin käännöstyöt. Konferensseihin ja seminaareihin tulee tulkkauskeikkoja, jotka vaativat matkustamista paikan päälle eri puolille maailmaa.
- Aivan ihanaa on ollut elää täällä, on viihdytty erinomaisen hyvin. Aikanaan kun alettiin puuhaamaan Suomeen muuttoa ja katselin mahdollisia kohteita Jaalasta, minulle sanottiin: ei kannata Jaalaan muuttaa, se on niin sisäänpäin lämpiävä kylä, ei siellä hyväksytä ulkopuolisia. Päätin olla piittaamatta noista kommenteista ja vastaanotto on ollut ihan päinvastainen. Aivan ihanat naapurit, parempaa koulua en voisi kuvitellakaan lapsille, joilla ei ollut suomen kielen taitoa kun muutimme. Päiväkoti samoin, heitä on tuettu tosi hienosti, Anna kehuu. - Koululaisten ja päiväkotilaisten vanhempien porukka on lämminhenkistä ja mukavaa, Anna kiittelee.
Yksi kriteeri Suomeen muutolle oli se, että luonto on niin lähellä. - Onhan Amerikassakin mahtavaa luontoa, mutta sinne pääseminen ei ole niin yksinkertaista että nyt lähden ja saman tien olet luonnon keskellä, Anna kuvailee.
Pojat harrastavat jalkapalloa ja treeneihin joudutaan lähtemään vähän kauemmas, mm. Myllykosken halliin talvella. Kyydityksiä vuorotellaan muiden vanhempien kanssa. Hiihtämään ja luistelemaankin on opeteltu. Vanhempi pojista käy myös partiossa.
Tiistaisin käydään Leirirannassa perhesaunassa ja avannossa. - Joka kerta kun sinne mennään niin ihmetellään että miten tällainen paikka voi olla mahdollista, Anna hämmästelee. Iso-Ruhmaan uimarannalla käydään kesäisin usein uimassa.
Anna on itse mukana Lions-toiminnassa, Pohjois-Kymen Kasvussa ja Jaalan kirkonkylän kyläyhdistyksessä.