Huhdasjärven ja lähiseudun historiaa kivikaudelta sisällissotaan asti kuullaan Museokankaalla 4.8. Arkeologi Olli Puikkonen Kymenlaakson museosta luennoi aiheesta kello 14. Viime vuosien uudet löydöt ovat herättäneet kiinnostusta, toistaiseksi ei kuitenkaan ole rahoitusta lisäkaivausten tekemiseksi.
Jaalan kotiseutuyhdistyksen 80-vuotisjuhlakahvit juodaan klo 12 alkaen. Samalla vietetään Museokankaan avointen ovien päivää.
– Esityksessäni käsittelen historiaa yleisluontoisesti, mutta tiettyjä kohteita nostan esiin eri aikakausilta. Pukkisaari on iso juttu, sen esineistöä esittelen myös. Muutamia uusia löytöjä otan myös esille.
– Näyttää siltä, että viime vuosien löydöt Kalmoniemestä ajoittuvat samalle aikakaudelle kuin Pukkisaaren löydöt. Paikat ovat hyvin lähellä toisiaan, on mahdollisuus että nämä kaksi paikkaa liittyvät toisiinsa. Mitään varmaa ei voi sanoa, pitäisi suorittaa isommat ja laajemmat kaivaukset. Alueella saatta olla lajempia kalmistokokonaisuuksia, Olli Puikkonen kertoo.
– Jos siellä haluaisi suorittaa arkeologiset tutkimukset, se on pitkälti rahasta kiinni. Kuka tahansa joka saa maanomistajalta luvan tai omistaa itse maa-alueen, voi teettää kaivauksia. Pitää kuitenkin hakea luvat Muesovirastolta ja palkata konsultti, joka on arkeologi koulutukseltaan, Puikkonen vinkkaa.
Jani Tarhanen harrastaa etsintää metallinpaljastimen avulla. Vasemmassa kädessä pinpointer, jolla tehdään tarkempaa etsintää. Tarhanen teki Kalmoniemestä löytöjä 2024-25.
Harrastajan löydöt täydentävät historiaa
Sippolassa asuva Jani Tarhanen teki 2024 ja 2025 löytöjä Huhdasjärven Kalmoniemestä. Teollisuuden palveluksessa leipänsä tienaavaa Jania metallinetsintäkärpänen puraisi vuonna 2012.
– Aarteenetsintä on kiinnostanut pikkupojasta alkaen. Metallinpaljastimiahan saa kaupoista, halvinta ei tosin kannata hankkia. Parin sadan euron etsimellä jo pärjää. Lisäksi on hyvä olla lapio ja laukku mahdollisia löytöjä varten. Suurin osa löydöistä on yleensä roskaa. Esimerkiksi pullonkorkeilta ei voi välttyä oikein missään vaikka mihin korpeen menisi, Jani Tarhanen toteaa.
Alkuinnostuksen jälkeen myös historia alkoi kiinnostamaan. – Pukkisaaressa on tunnettu muinaisjäännös, joten läheinen Kalmoniemi herätti kiinnostusta. Melko usein nimet jo kertoo jotakin paikan historiasta, Tarhanen sanoo.
– 2016 olen ensimmäisen kerran käynyt Kalmoniemessä, luin jo silloin jostain että paikalle on tehty muistomerkki 1960-luvulla. Silloin käytiin kaverin kanssa, eikä oikein mitään mainittavaa löydetty. Taisin seuraavanakin vuonnakin käydä lähimetsissä, eikä silloinkaan mitään nappia kummempaa löytynyt joten paikka jäi vuosikausiksi unholaan.
Meni kahdeksan vuotta aikaa ja kokemusta kertyi. Sitten 2024 lähdin syksyllä uudelleen Kalmoniemeen. Silloin läytyi hautaukseen liittyviä koruja, kupurasolki mm. ja muutamia muita koruja. Olin kuin puulla päähän lyöty, Jani Tarhanen kuvailee.
Kalmoniemen löytö arvioidaan ajallisesti samaan rautakautiseen aikaan kuin Pukkisaaren löydöt, kupurasolki on samaa tyyppiä. Löytöpaikka on vanhaa peltoa, nyt metsittynyt.
– Siellä kävi maakunta-arkeologi 2024 loka-marraskuussa. Hänen pestinsä Museovirastolla päättyi eikä raporttia ole tehty, on luvannut kuitenkin hoitaa asian, Tarhanen kertoo. Maanomistajan hän sanoo olleen innoissaan löydöstä.
Kalmoniemeen vievän metsätien varrelta löytyi yksi hautauspaikka. Sen on museo käynyt tarkastamassa keväällä 2025.
– Korut viittaa siihen, että myös Kalmoniemellä olisi ollut hautapaikka. Yksi pieni saareke ansaitsisi tarkempaa tutkimista. Jotain asutusta on ollut, siitä näkyy selviä rakenteita. Rautakuonaa on tosi paljon. Mielenkiintoinen paikka kyllä. Löydöt ovat nyt moninkertaistuneet Pukkisaareen verrattuna, Tarhanen toteaa.
Kalmoniemestä tehtyjä löytöjä (kuvat Jani Tarhanen)
Putkikirves, kupurasolki ja pyöreä riipus
Löydöistä pitää ilmoittaa
Kaikki yli 100-vuotiaat löydöt pitää ilmoittaa Museovirastolle. Se käy näppärästi nykyisin netissä ilpparin avustuksella (kyppi.fi).
– Alan harrastajia alueella on muutamia kymmeniä. Jaalassa olen yksin käynyt, Kirkonkylällä ja Pohjois-Jaalassa. Kymenlaakso, Etelä-Savo, Päijät-Häme ovat lisäksi olleet omia kohteita. Tutkittavaa riittää niin paljon kuin aikaa olisi, Jani Tarhanen luettelee. – Nykyään kun on noita villieläimiä enemmän, ehkä pitäisi olla karhukello mukana varsinkin kun yksin liikkuu, hän tuumii.
– Maanomistajat suhtautuu pääasiassa hyvin, poikkeuksiakin on. Jotkut eivät halua, että löydöistä ilmoitetaan ollenkaan. Lain mukaan metsässä saa kävellä ja harrastaa etsintää jos ei aiheuta näkyvää vahinkoa, mutta parempi on etsiä luvan kanssa. Pelloille kysytään aina luvat.
– Hopearahakätkö Vesalan pellolta on alueellisestikin hieno löytö. Suurimpana haaveena olisi löytää kokonainen miekka Viikinkiajalta. Miekan säilän katkelman olen joskus löytänyt, mutta nälkä kasvaa syödessä. Pukkisaaressakin on epäilty miekan olevan mutta ei ole ollut rahoitusta tutkia enempää.
Museoviraston merkinnät viimeisimmistä löydöistä (Kulttuuriympäristön palveluikkuna)
”Lokakuussa 2024 niemeltä löytyi metallinetsinnässä A-tyypin soikea kupurasolki ja muita myöhäisrautakautisia esineitä 15 – 25 cm syvyydestä metsitetystä pellosta. Löytäjän havaintojen mukaan niemellä on myös historialliseen asutukseen liittyviä rakenteita, jotka saattavat olla muinaismuistolain suojaamia.
Vaatii tarkempaa selvitystä. Kohdetta ei ole tarkastettu maastossa.
Maaliskuussa 2025 paikalta löytyi metallinetsinnässä kupurasolki, tasavartinen solki, kulkunen, riipus ja veitsi jotka ajoittuva myöhäisrautakaudelle. Löydetyt esineet olivat noin 5 – 25 cm syvyydestä, sammaleisessa metsämaassa. Ilmoittaja oli myös tehnyt aiemmin samankaltaisia löytöjä kohteesta noin 350 metriä luoteeseen sijaitsevasta Kalmoniemen löytöpaikasta.
Aluevastuumuseon arkeologit kävivät paikan päällä Huhtikuussa 2025 toteamassa ja rajaamassa löytöpaikan. Paikalta ei löydetty merkkejä palaneesta maasta tai luusta, mutta esineet ovat samankaltaisia, kuin löytöpaikasta noin 600 metriä lännessä sijaitsevassa Pukkisaaren rautakautisessa polttokenttäkalmistossa. Kyseessä saattaa mahdollisesti olla rautakautinen kalmisto.”